top of page

Erte lukee: The School Librarian 4/2023

Erte lukee -sarjassa luodaan katsauksia ja luetaan ulkomaisia kirjastoalan lehtiä ja kirjoja.




Lukemisen mielenterveysvaikutus näkyväksi ja muuta mielenkiintoista Isosta-Britanniasta


Vuoden 2023 viimeinen TSL eli The School Librarian -lehti sisälsi taas monta pohtimisen arvoista ja oivaltavaa artikkelia. Tähän bloggaukseen poimin teidänkin pureskeltavaksenne muutaman ajatuksen.


Suomen Tukholman instituutin kirjasto
TSL eli The School Librarian -lehti

Vain kuusi minuuttia!

Catherine Stackin artikkelissa “Just 6 minutes!” kerrotaan, kuinka kuusi pientä minuuttia lukemista päivittäin voi parantaa mielenterveyttä ja kuinka tämä tutkimustulos on innostanut Isossa-Britanniassa kouluja lukukampanjoihin.


Artikkelissa viitataan Sussexin yliopiston tutkimukseen, joka on tehty jo vuonna 2009. Sen mukaan kaunokirjallisuuden lukeminen kuusi minuuttia päivässä vähentää stressitasoa 68% - enemmän kuin musiikin kuuntelu, kävely tai edes vanha kunnon kuppi teetä.


Artikkelin kirjoittaja käytti tätä tulosta sikäläisen mielenterveyden teemaviikon kampanjassa ja innosti alakoululaiset sekä opettajansa lukemaan kuusi minuuttia kaunokirjallisuutta jokaisen koulutunnin alussa. Tämä konkretisoi mielenterveyden ja lukemisen yhteyttä. Opettajien palautteen mukaan lukeminen tunnin alussa rauhoitti luokkaa ja ilmapiiri sen jälkeen oli keskittynyt ja vastaanottavainen. Myös oppilaat pitivät kampanjasta. Kyseisessä koulussa onkin tällaisia lukupäiviä nykyään säännöllisesti kaksi vuodessa.


Jäin pohtimaan, voisivatko kirjastot innostaa kouluja viettämään Suomessakin vastaavia lukupäiviä, jolloin joka ainoan tunnin alussa luettaisiin kuusi minuuttia kaunokirjallisuutta? Kampanja voisi alkaa luokan kirjastokäynnillä edellisenä päivänä, jolloin kaikille oppilaille etsittäisiin mieleistä luettavaa. Tällainen kampanja sopisi mielestäni niin lukuviikkoon kuin mielenterveysviikkoonkin. Suomessa mielenterveysviikkoa vietetään viikolla 47 ja lukuviikkoa puolestaan huhtikuun lopussa.


Kirjolla kirjastossa

Skotlannissa työskentelevä koulukirjastonhoitaja Derec France kertoo omassa artikkelissaan “Supporting Neurodiversity”, miten eri tavoin hän tukee kirjastossaan neuroepätyypillisiä oppilaita. Hän tarjoaa heille tilaisuuden keskusteluun, mutta myös omaa rauhaa sitä kaipaaville. France muistuttaa myös, että kaikki kommunikaatio ei ole verbaalista. Hänen mukaansa tärkeää on ottaa oppilaat, erityisesti neuroepätyypilliset, mukaan päätöksentekoon ja tilasuunnitteluun.


Francen työpaikassa eli Preston Lodge Highschoolin kirjastossa onkin nuorten osallistumisen myötä:

  • järjestetty tila uudelleen siten, että opiskelulle ja kokoelmille on selkeät omat alueet

  • hyllyt, pöydät ja istumapaikat on järjestetty siten, että on sosiaalisia ja yksityisiä lukualueita

  • säkkituolit on otettu uudelleen käyttöön

  • huonekalujen kankaiden, tekstuurien ja värien valinnassa on otettu huomioon nuorten näkemyksiä

  • valaistusta on säädetty: fluoresoiva päävalaistus pois ja tilalle luonnonvaloa ja valonauhoja. 

  • laitettu kirjan kannet esiin -kirjanäyttelyitä helposti saavutettaviin paikkoihin

  • tarjottu asiakkaille valikoima fidget-leluja, legoja, vastamelukuulokkeita, värikalvoja, värityskyniä ja paperia

  • tarjottu asiakkaille myös kuunteluasema: iPad kuulokkeilla ja valikoima kirjaston e-kirjoja


Onko sinun kirjastossasi tehty jotain tällaista? Kerro meille vaikkapa sähköpostilla: erte.kirjasto@seinajoki.fi.


Preston Lodge Highschoolin kirjastossa oppilaat osallistuvat myös aineistojen valintaan eri tavoin alkaen vierailuista kirjakauppoihin. Monet nuorten omista valinnoista ovat terveystietokirjoja, mistä France on saanut idean ottaa aiheen osaksi omia informaatiolukutaidon oppituntejaan - vastapainoksi TikTokin ja sosiaalisen median misinformaatiolle. France nostaa artikkelissaan esille myös representaation tärkeyden. Kaunokirjallisuuden neuroepätyypilliset, uskottavat henkilöhahmot ovat tärkeitä sekä neurotyypillisille että neuroepätyypillisille lukijoille.


Kansainvälisiä kansansatuja

Kirjailija Sophie Anderson puolestaan kertoo omassa artikkelissaan kirjailijantyöstään sekä vinkkaa uusia kansansatukokoelmia. Hän vaalii isoäitinsä slaavilaista satuperintöä ja on käyttänyt vanhoja venäläisiä kansansatuja omissa kirjoissaan interteksteinä. Anderson ajattelee, että kansansatujen perinne yhdistää sekä sukupolvia että ihmisiä ympäri maailmaa. Ne ovat tärkeä osa kaikkien meidän perintöä ja voivat edelleen ilahduttaa ja ohjata meitä. 


Eri maiden kansansatujen uudelleenkirjoittaminen ja -kuvittaminen sekä tuominen yhä uusien lukijasukupolvien ulottuville tuo näkyviin myös kansansatujen monimuotoisuuden ja meitä kaikkia yhdistävän rakkauden tarinoihin ja tarinankerrontaan. Andersonin kirjoja ei harmi kyllä ole käännetty suomeksi.

Tässä referoitujen tekstien lisäksi TSL:n numero 4/2023 sisältää artikkeleita tekoälystä, pakohuonepelistä kirjastossa, Canvasta opetuskäytössä sekä tapansa mukaan runsaasti lasten- ja nuortenkirjakritiikkejä. Mainio lehti taas kerran, jäänkin innolla odottamaan, mitä vuoden 2024 ensimmäinen numero tuo tullessaan!


Mervi Heikkilä

bottom of page